قَالُواْ لَمۡ نَكُ مِنَ ٱلۡمُصَلِّينَ
Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat,
وَلَمۡ نَكُ نُطۡعِمُ ٱلۡمِسۡكِينَ
emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä,
وَكُنَّا نَخُوضُ مَعَ ٱلۡخَآئِضِينَ
vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat;
وَكُنَّا نُكَذِّبُ بِيَوۡمِ ٱلدِّينِ
me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena,
حَتَّىٰٓ أَتَىٰنَا ٱلۡيَقِينُ
kunnes kuolema yllätti meidät.»
فَمَا تَنفَعُهُمۡ شَفَٰعَةُ ٱلشَّـٰفِعِينَ
Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajain apu.
فَمَا لَهُمۡ عَنِ ٱلتَّذۡكِرَةِ مُعۡرِضِينَ
Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta
كَأَنَّهُمۡ حُمُرٞ مُّسۡتَنفِرَةٞ
kuin säikkyneet aasit,
فَرَّتۡ مِن قَسۡوَرَةِۭ
jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan?
بَلۡ يُرِيدُ كُلُّ ٱمۡرِيٕٖ مِّنۡهُمۡ أَن يُؤۡتَىٰ صُحُفٗا مُّنَشَّرَةٗ
Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua.