لَّا يَسۡـَٔمُ ٱلۡإِنسَٰنُ مِن دُعَآءِ ٱلۡخَيۡرِ وَإِن مَّسَّهُ ٱلشَّرُّ فَيَـُٔوسٞ قَنُوطٞ
Ihminen ei milloinkaan väsy pyytämään hyvää, mutta jos paha kohtaa häntä, joutuu hän epätoivon valtaan.
وَلَئِنۡ أَذَقۡنَٰهُ رَحۡمَةٗ مِّنَّا مِنۢ بَعۡدِ ضَرَّآءَ مَسَّتۡهُ لَيَقُولَنَّ هَٰذَا لِي وَمَآ أَظُنُّ ٱلسَّاعَةَ قَآئِمَةٗ وَلَئِن رُّجِعۡتُ إِلَىٰ رَبِّيٓ إِنَّ لِي عِندَهُۥ لَلۡحُسۡنَىٰۚ فَلَنُنَبِّئَنَّ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ بِمَا عَمِلُواْ وَلَنُذِيقَنَّهُم مِّنۡ عَذَابٍ غَلِيظٖ
Mutta jos Me annamme hänen kokea armoamme ahdistuksen jälkeen, hän sanoo varmasti: »Tämä on minulle kuuluvaa, enkä usko tuomion päivään; mutta jos minut lähetetään takaisin Herrani luo, olen Hänen luonaan varmasti kokeva hyvää.» Mutta totisesti Me osoitamme epäuskoisille, mitä he ovat tehneet, ja annamme heidän kokea kovan rangaistuksen.
وَإِذَآ أَنۡعَمۡنَا عَلَى ٱلۡإِنسَٰنِ أَعۡرَضَ وَنَـَٔا بِجَانِبِهِۦ وَإِذَا مَسَّهُ ٱلشَّرُّ فَذُو دُعَآءٍ عَرِيضٖ
Kun Me osoitamme suosiota ihmiselle, hän kääntyy pois ja etääntyy, mutta kun vastoinkäyminen kohtaa häntä, hänen rukouksensa ovat pitkät ja nöyrät.
قُلۡ أَرَءَيۡتُمۡ إِن كَانَ مِنۡ عِندِ ٱللَّهِ ثُمَّ كَفَرۡتُم بِهِۦ مَنۡ أَضَلُّ مِمَّنۡ هُوَ فِي شِقَاقِۭ بَعِيدٖ
Sano: »Katso, jos se on Jumalalta, te kiellätte sen; kuka erehtyy enemmän kuin se, joka näin kauaksi harhautuu?»
نتائج البحث
