طسٓمٓ
Taa, Siin, Miim. (Laupias, kuuleva, tietävä Jumala.)
تِلۡكَ ءَايَٰتُ ٱلۡكِتَٰبِ ٱلۡمُبِينِ
Nämä ovat säkeitä Ilmestyksen kirjasta.
لَعَلَّكَ بَٰخِعٞ نَّفۡسَكَ أَلَّا يَكُونُواْ مُؤۡمِنِينَ
Joudutko epätoivoon, koska he eivät tahdo uskoa?
إِن نَّشَأۡ نُنَزِّلۡ عَلَيۡهِم مِّنَ ٱلسَّمَآءِ ءَايَةٗ فَظَلَّتۡ أَعۡنَٰقُهُمۡ لَهَا خَٰضِعِينَ
Jos olisimme tahtonut, olisimme voinut lähettää heille taivaasta merkin, jonka edessä heidän niskansa olisivat taipuneet.
وَمَا يَأۡتِيهِم مِّن ذِكۡرٖ مِّنَ ٱلرَّحۡمَٰنِ مُحۡدَثٍ إِلَّا كَانُواْ عَنۡهُ مُعۡرِضِينَ
Jokaisen uuden merkin tullessa laupiaalta Armahtajalta he kääntävät selkänsä.
فَقَدۡ كَذَّبُواْ فَسَيَأۡتِيهِمۡ أَنۢبَـٰٓؤُاْ مَا كَانُواْ بِهِۦ يَسۡتَهۡزِءُونَ
Nyt he tosin hylkäävät ne valheena, mutta totuus, jolle he ovat ilkkuneet, on pian heidät yllättävä.
أَوَلَمۡ يَرَوۡاْ إِلَى ٱلۡأَرۡضِ كَمۡ أَنۢبَتۡنَا فِيهَا مِن كُلِّ زَوۡجٖ كَرِيمٍ
Eivätkö he katso maata; kuinka monenlaista ja oivallista Me olemmekaan siinä kasvattanut!
نتائج البحث
