لَآ أُقۡسِمُ بِيَوۡمِ ٱلۡقِيَٰمَةِ
Kutsun todistajaksi ylösnousemuksen päivän,
وَلَآ أُقۡسِمُ بِٱلنَّفۡسِ ٱللَّوَّامَةِ
kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen!
أَيَحۡسَبُ ٱلۡإِنسَٰنُ أَلَّن نَّجۡمَعَ عِظَامَهُۥ
»Luuleeko ihminen, että Me emme kerran voi koota hänen luitaan?
بَلَىٰ قَٰدِرِينَ عَلَىٰٓ أَن نُّسَوِّيَ بَنَانَهُۥ
Kyllä, Me kykenemme uusimaan täydellisesti hänen sormensakin.»
بَلۡ يُرِيدُ ٱلۡإِنسَٰنُ لِيَفۡجُرَ أَمَامَهُۥ
Ihminen tuudittaa itsensä epäuskoon tulevan elämän suhteen.
يَسۡـَٔلُ أَيَّانَ يَوۡمُ ٱلۡقِيَٰمَةِ
Hän kysyy: »Milloin ylösnousemuksen päivä koittaa?»
فَإِذَا بَرِقَ ٱلۡبَصَرُ
Mutta kun se päivä sumentaa hänen näkönsä
وَخَسَفَ ٱلۡقَمَرُ
ja kuu pimenee,
وَجُمِعَ ٱلشَّمۡسُ وَٱلۡقَمَرُ
kun aurinko ja kuu yhdessä sammuvat,
يَقُولُ ٱلۡإِنسَٰنُ يَوۡمَئِذٍ أَيۡنَ ٱلۡمَفَرُّ
sinä päivänä ihminen on sanova: »Missä on paikka, mihin voisin paeta?»
نتائج البحث
