إِذَا زُلۡزِلَتِ ٱلۡأَرۡضُ زِلۡزَالَهَا
Kun maa järkkyy omasta järinästään,
وَأَخۡرَجَتِ ٱلۡأَرۡضُ أَثۡقَالَهَا
kun se purkaa esiin kuormansa
وَقَالَ ٱلۡإِنسَٰنُ مَا لَهَا
ja kun ihminen kysyy: »Mikä sitä vaivaa?»
يَوۡمَئِذٖ تُحَدِّثُ أَخۡبَارَهَا
sinä päivänä on se sanova sanomansa,
بِأَنَّ رَبَّكَ أَوۡحَىٰ لَهَا
kun Herrasi on antanut siihen käskyn;
يَوۡمَئِذٖ يَصۡدُرُ ٱلنَّاسُ أَشۡتَاتٗا لِّيُرَوۡاْ أَعۡمَٰلَهُمۡ
sinä päivänä astuvat (kuolleet) ihmiset esiin erilaisissa ryhmissä näkemään tekojaan.
فَمَن يَعۡمَلۡ مِثۡقَالَ ذَرَّةٍ خَيۡرٗا يَرَهُۥ
Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä,
وَمَن يَعۡمَلۡ مِثۡقَالَ ذَرَّةٖ شَرّٗا يَرَهُۥ
ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita.