كَلَّا وَٱلۡقَمَرِ
Ei milloinkaan!
وَٱلَّيۡلِ إِذۡ أَدۡبَرَ
Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä
وَٱلصُّبۡحِ إِذَآ أَسۡفَرَ
sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa:
إِنَّهَا لَإِحۡدَى ٱلۡكُبَرِ
tämä on totisesti ankarampia asioista,
نَذِيرٗا لِّلۡبَشَرِ
varoitus ihmiselle,
لِمَن شَآءَ مِنكُمۡ أَن يَتَقَدَّمَ أَوۡ يَتَأَخَّرَ
jokaiselle teistä, joka tahtoo päästä eteenpäin tai jäädä jälkeen:
كُلُّ نَفۡسِۭ بِمَا كَسَبَتۡ رَهِينَةٌ
jokainen sielu on vastuussa teoistaan,
إِلَّآ أَصۡحَٰبَ ٱلۡيَمِينِ
paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella.
فِي جَنَّـٰتٖ يَتَسَآءَلُونَ
Ollessaan paratiisissa nämä kyselevät toisiltaan
عَنِ ٱلۡمُجۡرِمِينَ
syntisten kohtaloa:
مَا سَلَكَكُمۡ فِي سَقَرَ
»Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?»
نتائج البحث
