Suuran القصص käännös الفنلندية kielellä kirjasta Finnish - Finnish translation
Verse 1
ﮝ
ﮞ
Taa, Siin, Miim. (Laupias, kuuleva, tietävä Jumala).
Verse 2
ﮟﮠﮡﮢ
ﮣ
Nämä ovat selvän Kirjan säkeistöjä.
Verse 3
Aiomme kertoa sinulle totuudenmukaisesti osan Mooseksen ja faraon elämästä hyödyksi niille, jotka uskovat.
Verse 4
Totisesti, farao oli maassaan mahtava. Hän jakoi sen asukkaat luokkiin ja koetti heikentää erästä osaa heistä tappamalla miehet ja jättämällä vain naiset eloon. Hän oli todella vääryydentekijä.
Verse 5
Mutta Me tahdoimme osoittaa suosiotamme niille, joita maassa sorrettiin. Tahdoimme tehdä heidät maan johtomiehiksi ja faraon perillisiksi.
Verse 6
Halusimme antaa heille valtaa maassa ja saada faraon ja Haamanin sekä heidän sotajoukkonsa kokemaan sitä, mitä he olivat pelänneet.
Verse 7
Niin Me ilmestyimme Mooseksen äidille näin sanoen: »Imetä häntä, mutta kun alat pelätä hänen puolestaan, niin aseta hänet veteen äläkä pelkää, äläkä murehdi. Totisesti, Me annamme hänet sinulle takaisin ja teemme hänestä lähettilään.»
Verse 8
Sitten faraon väki otti hänet vedestä, ja hänestä oli tuleva heille vihamies ja murheen aihe. Totisesti, farao, Haaman ja heidän sotajoukkonsa olivat synnintekijöitä.
Verse 9
Ja faraon puoliso lausui: »Hän ilahduttaa minun silmäni,ja sinunkin. Älä surmaa häntä, ehkäpä hän voi olla meille hyödyksi tai voimme ottaa hänet pojaksemme.» Mutta he eivät asiaa arvanneet.
Verse 10
Ja seuraavana aamuna Mooseksen äidin sydän oli pakahtumaisillaan. Hän olisi paljastanut salaisuutensa, ellemme Me olisi vahvistanut hänen sydäntään, niin että hän saattoi pysyä uskossa.
Verse 11
Ja hän lausui Mooseksen sisarelle: »Seuraa häntä!» Ja tämä piti syrjästä veljeänsä silmällä heidän huomaamattaan.
Verse 12
Me olimme jo tehnyt hänelle vastenmielisiksi vieraat imettäjät. Silloin sisar lausui: »Näytänkö teille erään perheen, joka on hoivaava häntä ja tarkoittaa hänelle hyvää?»
Verse 13
Siten Me annoimme hänet takaisin äidilleen, jotta tämän silmät kirkastuisivat eikä hän enää murehtisi, vaan tietäisi, että Jumalan lupaus oli tosi. Mutta useimmat ihmisistä ovat tietoa vailla.
Verse 14
Ja kun Mooses oli päässyt miehuuden ikään ja kasvanut voimakkaaksi, Me annoimme hänelle viisautta ja tietoa. Siten me palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät.
Verse 15
Ja hän astui kaupunkiin hetkenä, jolloin sen asukkaat eivät sitä vartioineet, ja havaitsi siellä kahden miehen tappelevan keskenänsä; toinen kuului hänen omaan heimoonsa, toinen hänen vihamiehiinsä. Silloin hänen heimolaisensa pyysi häntä avukseen toista vastaan, joka kuului hänen vihollisiinsa. Ja Mooses iski tämän nyrkillään hengiltä. Silloin hän sanoi: »Tämän sai saatana aikaan. Totisesti, hän on vihamies ja ilmeinen viettelijä.»
Verse 16
Hän puhui edelleen: »Herra! Olen tehnyt syntiä itseäni kohtaan, suo se minulle anteeksi!» Ja hän sai anteeksi. Totisesti, Hän antaa kaiken anteeksi. Hän on anteeksiantava, armollinen.
Verse 17
Mooses sanoi: »Herra, koska olet armahtanut minua, en koskaan enää auta syntisiä.»
Verse 18
Seuraavana aamuna hän kulki kaupungissa pelokkaasti ympärillensä tähyillen, ja katso, se, joka oli häntä edellisenä päivänä avukseen huutanut, huusi taaskin häntä auttajakseen. Mooses nuhteli häntä: »Totisesti, sinä olet ilmeisesti väärässä.»
Verse 19
Ja kun hän aikoi taltuttaa sitä, joka oli heidän kummankin vihollinen, niin tämä sanoi: »Tahdotko tappaa minut, Mooses, kuten tapoit eilisen miehen? Haluat väkivalloin maata hallita, etkä kuulua niihin, jotka oikeutta tekevät.»
Verse 20
Silloin saapui kaupungin etäisimmältä laidalta mies juosten, ja hän sanoi: »Mooses! Päämiehet pitävät neuvoa sinut tappaakseen. Lähde pois täältä; totisesti, minä toivon sinulle hyvää.»
Verse 21
Silloin hän lähti pois kaupungista pelon vallassa, ympärillensä tähyillen. Hän huudahti: »Herra, pelasta minut väärämielisten ihmisten keskuudesta!»
Verse 22
Ja kääntäessään kasvonsa Midianin suuntaan hän sanoi: »Ehkä Herra ohjaa minut oikealle tielle.»
Verse 23
Kun hän saapui Midianin kaivon luo, hän tapasi useita miehiä juottamassa elukoitaan. Paitsi heitä hän huomasi kaksi naista, jotka pidättelivät laumaansa. Hän kysyi: »Mitä te kaksi oikein teette?» He vastasivat: »Emme voi juottaa elukoitamme, ennenkuin paimenet poistuvat; isämme on vanha.»
Verse 24
Silloin hän juotti heidän elukkansa heidän puolestaan ja vetäytyi sitten takaisin varjoon ja sanoi: »Herra, olen totisesti kaiken hyvän tarpeessa, minkä minulle mahdat suoda.»
Verse 25
Silloin toinen naisista tuli kainosti kävellen hänen luokseen ja sanoi: »Totisesti, isäni kutsuu sinut luokseen voidakseen kiittää sinua siitä, että juotit elukkamme.» Kun Mooses saapui hänen luoksensa ja kertoi hänelle elämänsä, niin vanhus sanoi: »Älä pelkää, olet pelastunut väärämielisten ihmisten joukosta.»
Verse 26
Toinen tyttäristä pyysi: »Isä! Ota hänet palvelukseesi, totisesti, hän on paras, jonka voit palkata, sangen väkevä ja luotettavaa
Verse 27
Isä lausui: »Totisesti, haluan naittaa sinut toiselle tyttäristäni sillä ehdolla, että olet kahdeksan vuotta palveluksessani. Oletko kymmenen vuotta täyteen, se riippuu itsestäsi, enkä aio kohdella sinua huonosti, olet huomaava minut, jos Jumala niin suo, hyväksi ihmiseksi.»
Verse 28
Mooses vastasi: »Tämä olkoon sopimuksemme, ja minkä ajan otankin täyttääkseni, älköön minulta enää lisää vaadittako. Jumala todistakoon sen, mistä me nyt puhumme.»
Verse 29
Kun Mooses sitten oli palvellut aikansa täyteen ja lähti pois perheinensä, hän huomasi tulen vuoren kupeella. Hän lausui perheelleen: »Malttakaa, minä näen tulen palavan. Ehkä minä voin ottaa teille selvää siitä tai tuoda palavan kekäleen, voidaksenne lämmitellä.»
Verse 30
Kun hän lähestyi sitä, kuului ääni laakson oikealta puolelta, pyhänä paikalla olevasta pensaasta: »Mooses! Minä olen totisesti Jumala, maailmojen valtias.»
Verse 31
Ja edelleen: »Heitä sauvasi maahan!» Ja kun hän näki sen kiemurtelevan kuin käärme, hän kääntyi ympäri paeten taakseen katsomatta. »Oi Mooses, astu eteenpäin pelkäämättä, sillä totisesti olet turvassa.
Verse 32
Pistä kätesi poveesi, niin vedät sen ulos valkoisena, kuitenkin ilman taudin tartuntaa. Äläkä kammoksu kättäsi kylkesi lähellä. Nämä ovat Herrasi kaksi tunnusmerkkiä faraolle ja hänen päämiehilleen. Totisesti he ovat jumalattomia ihmisiä.»
Verse 33
Mooses vastasi: »Herra! Minä surmasin erään heistä ja pelkään senvuoksi, että he surmaavat minut.
Verse 34
Mutta minulla on veljeni Aaron, joka on puheessaan minua taitavampi, lähetä sentähden hänet minun mukaani minua vahvistamaan. Pelkään totisesti, että he pitävät minua valehtelijana.»
Verse 35
Jumala lausui: »Me vahvistamme käsivarttasi veljesi avulla ja annamme teille kummallekin sellaisen vallan, että he eivät kykene mihinkään Meidän tunnustekojamme vastaan. Te kaksi sekä ne, jotka teitä seuraavat, peritte voiton.»
Verse 36
Kun Mooses sitten selkeästi näytti heille tunnusmerkkimme, he sanoivat: »Tämä on vain ovelaa noituutta, emmekä ole kuulleet tällaista sattuneen esi~isiemme aikana.»
Verse 37
Mutta Mooses sanoi: »Herra tietää parhaiten, kuka tulee Hänen lähettämänään ja opastamanaan ja kenellä on määränpäässä hyvä koti. Totisesti, väärämieliset eivät menesty.»
Verse 38
Farao lausui: »Päällikköni, en tiedä teillä olevan muuta jumalaa kuin minä itse. Polta siis, Haaman, minulle tiiliä ja rakenna korkea palatsi, jotta voisin ulottua näkemään Mooseksen Jumalan. Pidän häntä totisesti valehtelijana.»
Verse 39
Ja farao ja hänen sotajoukkonsa ylvästelivät aiheetta maassa ja luulivat, ettei heitä noudettaisi takaisin Meidän eteemme.
Verse 40
Silloin Me tartuimme häneen ja hänen sotajoukkoonsa ja heitimme heidät mereen. Huomaa siis, millaisen lopun saavat jumalattomat.
Verse 41
Ja Me teimme heistä johtomiehiä viettelemään ihmisiä tulen omiksi, ja ylösnousemuksen päivänä heitä ei auteta.
Verse 42
Tässä maailmassa me annoimme kirouksen seurata heitä, ja ylösnousemuksen päivänä he ovat inhottuja.
Verse 43
Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, senjälkeen kun olimme hävittänyt aikaisemmat sukupolvet, valaistukseksi ihmissuvulle, johdatukseksi ja armoksi, jotta he siitä vaarin ottaisivat.
Verse 44
Sinä (Muhammed) et ollut Siinain länsipuolella, kun Me ilmoitimme Moosekselle käskymme, etkä ollut sen todistajana.
Verse 45
Mutta olemme luonut toisia sukupolvia ja suonut niille pitkän elämän. Sinä et myöskään asunut Midianin asukkaitten parissa julistamassa heille Meidän ilmoituksiamme, mutta Meistä ne olivat lähtöisin.
Verse 46
Sinä et ollut myöskään vuoren huipulla, kun Me (Mooseksen) kutsuimme, mutta tämä (Koraani) on Herrasi armonosoitus, jotta voisit varoittaa kansaa, jonka luona ei ketään varoittajaa ennen sinua käynyt; ehkä he ottavat vaarin.
Verse 47
Etteivät he sitten, kun heitä kohtaa onnettomuus heidän kättensä tekojen tähden, sanoisi: »Herra, miksi et lähettänyt luoksemme lähettilästä, niin että olisimme seuranneet merkkejäsi ja olleet uskovaisia?»
Verse 48
Mutta kun lähettämämme totuus nyt ilmestyy heille, he sanovat: »Miksi hän (Muhammed) ei saanut samanlaista ihmeidentekovaltaa kuin Mooseskin? Mutta eivätkö he kieltäneet sitä, mitä Moosekselle aikoinaan annettiin?» He sanoivat: »Nämä kumpikin (Koraani ja Toora) ovat noituuden tuotteita, jotka tukevat toisiaan. Totisesti, emme usko kumpaankaan.»
Verse 49
Sano: »Tuokaa sitten Jumalalta sellainen kirja, joka on näitä kahta parempi ojennusnuora, niin minä seuraan sitä, jos olette oikeassa.»
Verse 50
Mutta jos he eivät vastaa sinulle, tiedä silloin, että he seuraavat vain omia himojaan. Ja ken onkaan pahemmin eksynyt kuin se, joka seuraa omia himojaan saamatta johdatusta Jumalalta. Totisesti, Jumala ei ohjaa väärämielisiä.
Verse 51
Totisesti, olemme jo ennenkin julistanut heille (Koraanin) sanaa moninaisissa yhteyksissä, jotta he ottaisivat siitä vaarin.
Verse 52
Ne, joille Kirja on jo aikaisemmin annettu, uskovat siihen.
Verse 53
Kun sitä heille luetaan, he sanovat: »Me uskomme siihen. Totisesti, se on Herramme lähettämä totuus, ja totisesti me olimme jo tätä ennen Jumalan alamaisia.»
Verse 54
Heidän palkkansa maksetaan heille kahdesti, koska he pysyvät lujina ja vastustavat pahaa hyvällä ja antavat almuja siitä, mitä olemme heille suonut.
Verse 55
Ja kun he kuulevat turhaa puhetta, he kääntyvät siitä pois ja sanovat: »Te niitätte omat tekonne ja me omamme; rauha olkoon teille, mutta me emme pyri tietämättömien seuraan.»
Verse 56
Totisesti, sinä et voi johtaa sitä, jota mielelläsi johtaisit, mutta Jumala antaa johdatuksensa kenelle tahtoo, ja Hän tietää parhaiten, ketkä vaeltavat oikeata tietä.
Verse 57
Ja he sanovat: »Jos sinun kanssasi seuraamme tätä johdatusta, niin me joudumme pois maastamme.» Aivan niin, mutta emmekö Me ole perustanut heitä varten turvallista pyhitettyä paikkaa (Mekkaa), jonne annamme kaikenlaisia hedelmiä heidän ylläpidokseen. Mutta useimmat heistä eivät mitään tiedä.
Verse 58
Kuinka monta kaupunkia, jotka rikkaudessaan ylvästelivät, olemmekaan tuhonnut. Nämä rauniot olivat heidän kotejaan, joita heidän jälkeensä vain vähän on käytetty asuntoina. Ne olemme Me perinyt.
Verse 59
Mutta Herrasi ei koskaan hävittänyt kaupunkeja ennen kuin oli lähettänyt niiden pääpaikkaan lähettilään tulkitsemaan heille Meidän merkkimme. Emmekä Me hävitä kaupunkeja muutoin kuin niiden asukkaitten vääryyksien takia.
Verse 60
Kaikki, mitä teille on annettu, on vain tämän maailman elämän nautintoa ja koreutta. Mutta se, mikä on Jumalan luona, on parempaa ja pysyvämpää. Ettekö jo ymmärrä?
Verse 61
Onko sitten se, jolle Me olemme antanut ihanan lupauksen, mikä hänelle täytetäänkin, sellaisen kaltainen, jolle olemme kylläkin suonut tämän maailman elämän nautintoja, mutta joka ylösnousemuksen päivänä luetaan syntisten joukkoon?
Verse 62
Sinä päivänä Hän kutsuu heitä ja sanoo: »Missä ovat ne, joita te kuvittelitte Minun vertaisikseni?»
Verse 63
Silloin ne, joihin tämä puhe sattuu, sanovat: »Herra, nämä ovat niitä, jotka olemme johtaneet harhaan samalla tavalla kuin itsekin eksyimme. Olemme syyttömiä Sinun edessäsi, he eivät meitä palvelleet.»
Verse 64
Silloin sanotaan: »Kutsukaa liittolaisianne!» Niin he kutsuvat niitä, mutta nämä eivät lainkaan vastaa. He näkevät tuomionsa ja toivovat, että olisivat saaneet johdatuksen.
Verse 65
ﮢﮣﮤﮥﮦﮧ
ﮨ
Tulee päivä, jolloin Hän on heitä kutsuva ja sanova: »Minkä vastauksen annoitte lähettiläille?»
Verse 66
Sinä päivänä he joutuvat sokeuden valtaan eivätkä kykene mitään verukkeita esittämään, eivätkä he myöskään joutavia toisiltaan utele.
Verse 67
Mutta ken kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo sekä tekee hyvää, hän toivottavasti kuuluu niiden pariin, jotka menestyvät.
Verse 68
Herrasi voi luoda ja valita mitä haluaa, mutta heillä ei ole valinnan varaa. Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on korkealla sen yläpuolella, mitä he Hänen rinnalleen asettavat.
Verse 69
Herrasi tietää myös, mitä heidän povessaan piilee ja mitä he julki tuovat.
Verse 70
Hän on Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Hänelle kuuluu kaikki ylistys alusta loppuun. Hänelle kuuluu tuomio, ja Hänen luokseen teidän on palattava.
Verse 71
Sano: »Mitä sanoisitte, jos Jumala antaisi teidän olla yön pimeydessä aina ylösnousemuksen päivään saakka? Mikä muu jumala kuin Hän itse voisi antaa teille valoa? Miksi ette siis kuuntele?»
Verse 72
Sano edelleen: »Mitä sanoisitte, jos Jumala antaisi teidän olla päivän valossa aina ylösnousemuksen päivään saakka? Mikä muu jumala kuin Hän voisi antaa teille yön sen aikana levätäksenne? Ettekö jo huomaa?»
Verse 73
Suopeudessaan Hän on säätänyt teitä varten yön ja päivän, niin että voitte levätä sekä etsiä Jumalan armoa ja että osaatte olla kiitollisia.
Verse 74
Tulee päivä, jolloin Hän on heitä kutsuva ja sanova: »Missä ovat ne, joita te kuvittelette Minun vertaisikseni?»
Verse 75
Ja me otamme jokaisesta kansasta todistajan ja lausumme: »Tuokaa esiin todistuksenne.» Silloin he tulevat huomaamaan, että totuus on Jumalassa ja että heidän kuvitelmansa häipyvät heidän näkyvistään.
Verse 76
Totisesti. Koorah kuului Mooseksen kansaan, mutta hän nousi heitä vastaan. Ja Me olimme antanut hänelle niin paljon aarteita, että niiden avaimet olisivat painaneet maahan joukon voimakkaita miehiä. Hänen kansansa lausui hänelle: »Älä riemuitse, totisesti, Jumala ei rakasta niitä, jotka liiaksi rikkaudestaan riemuitsevat.
Verse 77
Vaan sen avulla, mitä Jumala on sinulle antanut, etsi tulevaisuuden kotia, mutta älä unohda osaasi tässä maailmassa. Tee hyvää, kuten Jumalakin on hyvää tehnyt sinulle, äläkä tavoittele maassa pahaa. Totisesti, Jumala ei rakasta niitä, jotka pahaa tekevät.»
Verse 78
Hän sanoi: »Minulle on annettu tämä kaikki sen tiedon vuoksi, joka minulla on.» Eikö hän tiedä, että jo ennen häntä Jumala on tuhonnut sukupolvia, jotka olivat häntä voimassaan väkevämpiä ja määrältään lukuisampia. Mutta syntisiltä ei tarvitse kysellä heidän syntejään.
Verse 79
Sitten hän astui kansansa eteen kaikessa korskeudessaan; silloin ne, jotka halusivat tämän maailman elämää, sanoivat: »Me halajamme samanlaista, mitä Koorahillekin on annettu. Totisesti, hän on saanut suuren onnen.»
Verse 80
Mutta ne, joille oli annettu totista tietoa, sanoivat: »Voi teitä! Jumala antaa paremman palkan sille, joka uskoo ja tekee hyvää. Mutta sen saavat vain ne, jotka lujina kestävät.»
Verse 81
Sitten Me annoimme maan niellä hänet ja hänen kotinsa, eikä kukaan, paitsi Jumala, voinut häntä auttaa, eikä hän apua saanut.
Verse 82
Ja ne, jotka aikaisemmin olivat halunneet hänen asemaansa, alkoivat puhua: »Voi, miten kummallista! Totisesti, Jumala suo antimensa niille palvelijoistaan, joille haluaa, tai myös vähentää niitä. Ellei Jumala olisi ollut hyvä meitä kohtaan, olisimme mekin hautautuneet maan alle. Voi, miten kummallista! Totisesti, uskottomat eivät milloinkaan menesty.»
Verse 83
Tulevaisuuden kodin Me määräämme niitä varten, jotka eivät halua korottaa itseään maan päällä eivätkä halua tehdä pahaa. Parhaimman osan saavat viimein hurskaat.
Verse 84
Sentähden, joka toimittaa hyvää, saa vieläkin parempaa; mutta ken pahaa tekee, sellaiselle maksetaan palkka vain hänen tekojensa mukaan.
Verse 85
Totisesti, Hän, joka on antanut sinulle tämän Koraanin, on johtava sinut takaisin luvattuun paikkaan. Sano: »Herra tuntee parhaiten sekä sen, jolla on johdatus, että sen, joka on ilmeisen harhan vallassa.»
Verse 86
Sinä et odottanut tätä Kirjaa sinulle ilmoitettavan, mutta se on Herrasi armonosoitus. Älä siis milloinkaan tue uskottomia!
Verse 87
Älä salli heidän erottaa itseäsi Jumalan merkeistä, sen jälkeen kuin ne on sinulle lähetetty. Kutsu heitä Jumalan luo, äläkä koskaan kuulu niiden joukkoon, jotka asettavat muita jumalia Jumalan vertaisiksi.
Verse 88
Älä rukoile muuta jumaluutta kuin Jumalaa; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän. Kaikki muu on häviävä, paitsi Hän. Hänelle kuuluu tuomio, ja Hänen luoksensa teidän on palattava.
تقدم القراءة